Kynttilämania jatkuu

Johtuen valtaisasta kynttilänraatomäärästä, olimme lähestulkoon pakotettuja tekemään vielä lisää kynttilöitä näin joulun alla. Sunnuntaina rouvat H ja M saapuivat tyköni ja pääsimme tällä kertaa tekemään myös mustia kynttilöitä, joista on ollut puhe jo pitemmän aikaa. Paikallisesta askartelupaskarteluliikkeestä ei mustaa kynttiläväriä löytynyt, mutta onneksi Oulun Sinooperissa sitä oli. Myyjätyttönen oli hivenen huvittunut, kun kerroin hänelle, että tätä väriä on tultu viiden sadan kilometrin päästä hakemaan... Joskus on etäsuhteestakin hyötyä.

Mutta tässä siis tämänkertaiset aikaansaannoksemme.


Kynttiläin laatu tuntui yleisesti ottaen tällä kertaa sangen hyvältä ja rustiikkiset pintakuviot jäivät vähemmälle. Niitä löytyi sitten sitäkin enemmän olohuoneeni lattiasta, kun muovimatto oli imaissut suojana olleista sanomalehdistä väriä. Onneksi se kuitenkin lähti koko lailla pois kun aikani hinkkasin.

Kynttilöitä

Männäviikolla kokoontui menestyksekäs käsityökerhomme jäsen M:n luona. Allekirjoittaneen lisäksi paikalla oli luonnollisesti myös Hanna sekä hangaround-jäsenemme Pikku-T, joka vajaan vuoden iässä osoittaa jo ylenpalttista kiinnostusta osallistua kerhomme toimintaan. Ikävä kyllä häntä on siunattu ilkeillä kummitustädeillä ja äidillä, jotka estävät hänen lähemmän tutustumisensa mm. sulan steariinin ihmeisiin...

Mutta sitten asiaan.

Teimme siis kynttilöitä. Matskua olikin ehtinyt kertyä jo kohtalaisesti, sillä edellisestä kerrasta on jonniin verran aikaa. Ja pakko myöntää, että ihan kaikkea emme saaneet tälläkään kertaa käytettyä. Itse asiassa "tavarantoimittajamme" ovat niin tuotteliaita, että joutuisimme kokoontumaan parin viikon välein saadaksemme kaikki kynttilät tehtyä.


Tällä kertaa teimme vain pitkiä kynttilöitä ja pienenä jännitysmomenttina mainittakoon villatuppo, joka löytyi dippailuputkestamme. Villan päätyminen kyseiseen paikkaan säilyy mysteerinä ja homma huomattiinkin vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen steariinisatsi oli putkessa ja piti ryhtyä sydänlankoja kastamaan. Ehdotukseeni pörröisten kynttilöiden teosta suhtauduttiin jotensakin nuivasti, joten Hanna ja M ronklasivat villat pois putkesta.


Valmiiden tuotosten dokumentointi jäi vähän heikoille, mutta ehkä tästä jotain näkee. Lopputuloksena oli yhteensä 63 kynttilää, aikaa tähän meni kutakuinkin seitsemän tuntia. M:n suorittaman laskutoimituksen mukaan valmiita kynttilöitä tuli yhteensä 5,25 kiloa. Että on siinä vähäksi aikaa polteltavaa.


Jatkoa kerhomme "aktiiviselle" toiminnalle seuraa taas joskus. Ennakkotietona mainittakoon, että ohjelmassa lienee kangaspuilla kudontaa.

Kesäkuun viimeinen keskiviikko

Käsityökerhomme edellisen kokoontumisen yhteydessä sovittiin, että seuraava kokoontuminen on kesäkuun viimeisenä keskiviikkona. Se tulikin pikaisemmin, kuin aavistin, mutta kaikki jäsenet tulivat silti paikalle.

Tällä kertaa neulomisesta vastasi jäsen K, joka sai neulottua tiettävästi kunniakkaat kuusi kerrosta neulomukseensa.

Teimme sydämen muotoisia kellukynttilöitä, samalla muotilla, jonka otimme käyttöön perustamiskokouksemme yhteydessä.

M:n apilankukista tekemä seppele ja kellukynttilöitä

Hyvin pienellä määrällä lankaa teimme myös yhden uuden kasvivärjäyskokeilun: puna-apilaa, joka ei tarvinnut puretusainetta. Lanka otti hitaanlaisesti väriä, lopputulos jonkinlainen vaalea, vihertävä kellanharmaa.

Sää oli kaunis ja vietimme aikaa ulkosalla. Söimme salaattia, grillimakkaraa ja H:n tekemän piirakan, jolle Kirsikka ei tällä kertaa keksinyt säkenöivän nerokasta nimeä. Jälkiruoaksi muurinpohjalettuja. Tuhosimme raittiusseuramme hengessä myös jonkin verran punaviiniä.

Perustamiskokous

Käsityökerho Helvetin Motivoituneet Kutojat perustettiin perjantaina 23. marraskuuta 2007 Vantaan Korsossa. Nimestä huolimatta kerhon tarkoituksena on puuhata muutakin kuin vain kutoa. Jäsenistö koostuu tällä hetkellä kolmesta henkilöstä, joista minä olen siis yksi. Kaksi muuta esitelkööt itse itsensä.

Kerhon perustamiskokouksessa tehtiin kynttilöitä ja juotiin glögiä.