Kynttilämania jatkuu

Johtuen valtaisasta kynttilänraatomäärästä, olimme lähestulkoon pakotettuja tekemään vielä lisää kynttilöitä näin joulun alla. Sunnuntaina rouvat H ja M saapuivat tyköni ja pääsimme tällä kertaa tekemään myös mustia kynttilöitä, joista on ollut puhe jo pitemmän aikaa. Paikallisesta askartelupaskarteluliikkeestä ei mustaa kynttiläväriä löytynyt, mutta onneksi Oulun Sinooperissa sitä oli. Myyjätyttönen oli hivenen huvittunut, kun kerroin hänelle, että tätä väriä on tultu viiden sadan kilometrin päästä hakemaan... Joskus on etäsuhteestakin hyötyä.

Mutta tässä siis tämänkertaiset aikaansaannoksemme.


Kynttiläin laatu tuntui yleisesti ottaen tällä kertaa sangen hyvältä ja rustiikkiset pintakuviot jäivät vähemmälle. Niitä löytyi sitten sitäkin enemmän olohuoneeni lattiasta, kun muovimatto oli imaissut suojana olleista sanomalehdistä väriä. Onneksi se kuitenkin lähti koko lailla pois kun aikani hinkkasin.

Kynttilöitä

Männäviikolla kokoontui menestyksekäs käsityökerhomme jäsen M:n luona. Allekirjoittaneen lisäksi paikalla oli luonnollisesti myös Hanna sekä hangaround-jäsenemme Pikku-T, joka vajaan vuoden iässä osoittaa jo ylenpalttista kiinnostusta osallistua kerhomme toimintaan. Ikävä kyllä häntä on siunattu ilkeillä kummitustädeillä ja äidillä, jotka estävät hänen lähemmän tutustumisensa mm. sulan steariinin ihmeisiin...

Mutta sitten asiaan.

Teimme siis kynttilöitä. Matskua olikin ehtinyt kertyä jo kohtalaisesti, sillä edellisestä kerrasta on jonniin verran aikaa. Ja pakko myöntää, että ihan kaikkea emme saaneet tälläkään kertaa käytettyä. Itse asiassa "tavarantoimittajamme" ovat niin tuotteliaita, että joutuisimme kokoontumaan parin viikon välein saadaksemme kaikki kynttilät tehtyä.


Tällä kertaa teimme vain pitkiä kynttilöitä ja pienenä jännitysmomenttina mainittakoon villatuppo, joka löytyi dippailuputkestamme. Villan päätyminen kyseiseen paikkaan säilyy mysteerinä ja homma huomattiinkin vasta siinä vaiheessa kun ensimmäinen steariinisatsi oli putkessa ja piti ryhtyä sydänlankoja kastamaan. Ehdotukseeni pörröisten kynttilöiden teosta suhtauduttiin jotensakin nuivasti, joten Hanna ja M ronklasivat villat pois putkesta.


Valmiiden tuotosten dokumentointi jäi vähän heikoille, mutta ehkä tästä jotain näkee. Lopputuloksena oli yhteensä 63 kynttilää, aikaa tähän meni kutakuinkin seitsemän tuntia. M:n suorittaman laskutoimituksen mukaan valmiita kynttilöitä tuli yhteensä 5,25 kiloa. Että on siinä vähäksi aikaa polteltavaa.


Jatkoa kerhomme "aktiiviselle" toiminnalle seuraa taas joskus. Ennakkotietona mainittakoon, että ohjelmassa lienee kangaspuilla kudontaa.

Kynttilöitä, kynttilöitä

Oi kutojat, laittakaapas esille yksi komea kuva viikon takaisesta kynttiläsaaliista.

Kesäkuun viimeinen keskiviikko

Käsityökerhomme edellisen kokoontumisen yhteydessä sovittiin, että seuraava kokoontuminen on kesäkuun viimeisenä keskiviikkona. Se tulikin pikaisemmin, kuin aavistin, mutta kaikki jäsenet tulivat silti paikalle.

Tällä kertaa neulomisesta vastasi jäsen K, joka sai neulottua tiettävästi kunniakkaat kuusi kerrosta neulomukseensa.

Teimme sydämen muotoisia kellukynttilöitä, samalla muotilla, jonka otimme käyttöön perustamiskokouksemme yhteydessä.

M:n apilankukista tekemä seppele ja kellukynttilöitä

Hyvin pienellä määrällä lankaa teimme myös yhden uuden kasvivärjäyskokeilun: puna-apilaa, joka ei tarvinnut puretusainetta. Lanka otti hitaanlaisesti väriä, lopputulos jonkinlainen vaalea, vihertävä kellanharmaa.

Sää oli kaunis ja vietimme aikaa ulkosalla. Söimme salaattia, grillimakkaraa ja H:n tekemän piirakan, jolle Kirsikka ei tällä kertaa keksinyt säkenöivän nerokasta nimeä. Jälkiruoaksi muurinpohjalettuja. Tuhosimme raittiusseuramme hengessä myös jonkin verran punaviiniä.

Neulontaa ja naapureiden kyttäystä

Tuottelias käsityökerhomme kokoontui tänään allekirjoittaeen eli Kirsikan tykönä ja tavoitteena oli harjoittaa yllä mainittua toimintaa. Innostuksemme kädentaitojen harjoittamiseen oli suorastaan ylitsevuotavainen ja lisäksi perustimme alajaostoksemme raittiusseura Helvetin Raittiit Kutojat, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli edistää raittiutta juomalla pois Diverso Salento Primitivo -punaviini, jota en yksin onnistunut eilen täysin poistamaan maailmasta.

Kaiken tämän ohella H onnistui saamaan valmiiksi villasukan, joka on ollut työn alla kuulema on pari vuotta.


M puolestaan jatkoi pirtanauhan kudontaa ja etenikin työssä kiitettävästi.


Itse keskityin lähinnä ruoanlaittoon. Menumme sisälsi ns. hatusta vedettyä pöperöä, jonka H nimesi Kirsikan keltaiseksi kukkakujeeksi.


Päätän raporttimme täältä tähän. Seuraava sessio on H:n luona joskus ja toivottavasti vähän tuotteliaampi.

Vanutusta ja värjäystä

Menestyksekäs käsityökerhomme piti vuoden ensimmäisen "virallisen" tapaamisen M:n luona. Vahvistuksena mukana oli myös ulkojäsenemme pikku-T, joka ei kuitenkaan itse vielä aktiivisesti osallistunut toimintaan. Värjäsimme lankaa Kool Aidilla ja lisäksi H huovutteli pikku-T:lle liivihameen.

Alla loistelias kuvakavalkadi päivän tapahtumista ja aikaansaannoksista.

Tästä lähdettiin liikkeelle. Vasemmalla liivihame, jonka osat H oli leikannut ja maalannut valmiiksi. Oikealla Kool Aid -valikoimamme sekä M:n aiemmista värjäyksistä syntyneet värimallit.

Mangoliemessä lilluvaa Novitan Cloud -lankaa.

H:n ja M:n kahdella värillä värjäilyt. Puolet langasta on värjätty Watermelon Cherryllä ja puolet Black Cherryllä.

Tässä kaikki aikaansaannoksemme.

Liivihametta huovutettiin rullailemalla bambuverhon välissä.

Rullausten välillä mekkoa auottiin ja oikaistiin ryppyjä. Tässä vaiheessa kuvioiden värit olivat vielä aika hyvin jäljellä, tosin kukkien punainen oli jo aika haalistunut.

Lopuksi kolttu laitettiin kuivumaan. H:n tarkoituksena on vielä jatkaa mekon käsittelyä kirjomalla. Valmiista tuotteesta saamme aikanaan nähdä H:n raportin.

Tulossa lähiaikoina...

Ikea ja käden taidot

Käsityökerhomme jäsenet olivat koolla sunnuntaina 5. huhtikuuta, vahvistettuna muutamalla ulkojäsenellä. Kirsikan muuttopuuhat kuitenkin muuttivat alkuperäisen suunnitelman, joten emme ihan vielä huovuttaneet tai kokeilleet Kool-Aidilla värjäämistä, vaan nämä jäivät tulevan kokoontumisen asialistalle. Käsityötä tarjosi sen sijaan Ikea-kalusteiden kokoaminen ja paikalleen asettaminen.

H huovuttaa jälleen!

Värjäämme lankaa

18. kuluvaa kuuta menestyksekäs käsityökerhomme kokoontui lopultakin kokeilemaan kasvivärjäystä. Värjäystä oli suunniteltu jo pitkään ja se oli tarkoitus järjestää kesällä, mutta monien mutkien jälkeen se onnistui vasta lokakuussa. Jäsen M, joka oli asiaan parhaiten perehtynyt, opasti meitä muita värjäyksen saloihin.

Kasvivalikoimamme käsitti sipulinkuoria, kanervaa, vuohenputkea, lupiinia, raparperin lehtiä ja siankärsämöä. Osa kasveista oli kerätty alkukesällä, osa syksymmällä. Raparperin lehdet otimme suoraan pihalta, ja ehkä siksi niistä ei tuntunut juuri väriä irtoavan. Jatkoimme raparperia kuivatulla siankärsämöllä. Puretusaineena käytimme alunaa.


Kuvassa kanervat porisevat kaasuliekillä. Tuulinen sää vaikeutti kaasun käyttöä, välillä liekit sammuivat kokonaan. Käytössä oli myös sähköliesi, joten meillä oli ulkona aina kaksi kattilaa tulella yhtä aikaa. Lämpötiloja valvottiin digitaalisella paistomittarilla ja vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän mittarilla. Vasta viimeinen erä, raparperin ja siankärsämön sekoitus, pääsi vahingossa kiehumaan.

Sipuliliemi ja taustalla lopputulos

Mielipiteitä ja kommentteja värjäystuloksista

Sipuli1

• Vau hienoa, täyteläisen ruosteisen oranssinen sävy
• M ei värjännyt, koska oli jo niin monta kertaa aikaisemmin värjännyt sipulinkuorilla

Sipuli2

• Jälkiliemi, lämpimän keltainen, M:n mukaan väri oli yllättävän vaalea

Kanerva

• Väristä tuli voimakas, sipulinkuoriväriin verrattuna vihertävämpi
  

Vuohenputki

• väri jäi haljuksi, johtuisiko liian nuorina poimituista lehdistä. Tai sitten niitä oli liian vähän.

Lupiini

• Lupiinia oli niin vähän, että värjäsimme vain yhden 50 gramman erän lankaa.
• Väri oli kaikista vihrein, mutta myös aika vaalea
  

Raparperi+siankärsämö

• vihreää ei tullut tästäkään, mutta ihan kiva ruskea
  

Kuvassa värit näyttävät erilaisilta kuin luonnossa, joten en ole varma osasinko nimetä nämä täysin oikein. Korjatkaa muut jäsenet, jos olette eri mieltä.

Yleisesti lopputulos vaikuttaa hyvin keltavoittoiselta. M:lle tulos oli lievä pettymys, koska hän kaipasi enemmän vihreitä sävyjä. Jäsenet H ja K olivat tyytyväisempiä lopputulokseen, koska meillä ei ollut aikaisempaa kokemusta kasvivärjäyksestä ja kokeilu oli sinänsä jo mielenkiintoinen. Lisäksi Kirsikka teki oman eksperimentaalisen liotusvärjäyskokeilunsa jämäliemillä ilman keittämistä ja ilman puretusainetta. Lanka värjääntyi haalean kellerväksi, värin kestosta ei kuulema ole takeita.

Päätimme myös, että seuraava värjäyssessiomme tapahtuu ensi kesänä, kun luonnosta saa paljon vihreää. Tavoitteisiin kuuluu myös iso rautapata, rantanuotio ja noita-akkamainen pukeutuminen.

Nyt jään ihmettelemään mitä teen omilla langoillani ja odottelemaan toisten jäsenten raportteja samasta aiheesta.